16.7.2010
Edellisestä paikasta suuntasimme Plitviceen, mikä on aivan satumainen paikka. Kuvia olen nähnyt alueesta vaikka kuinka paljon, mutta on se itse nähtävä oikein luonnossa. Kiersimme paikkaa koirien kanssa 4-5 tuntia ja ohessa muutama kuva matkan varrelta.
Paikkaa kierrellessä unohtuivat pölyiset ja pomppuiset moottoritiet. Mieli lepäsi. Turisteja oli paikalla runsaahkosti. Iltaa kohden väki väheni ja näkymät parani. Koiriamme hiukan ihmeteltiin. Nämä meidän vesipedot onneksi halusivat vain pulikoimaan veteen ja vastaan tulleet ihmiset eivät koiruuksia houkutelleet. Loppuvaiheessa törmäsimme lyhyesti salskeaan nuoreen Andorralaiseen mieheen, jolla oli itselläänkin bordercollie. Harmittavasti juttu jäi vähän kesken, kun alue oli sulkeutumassa.
Koska Plitvicessä meni sen verran pitkään, majoituksen etsintä tuotti hieman vaikeuksia. Muutaman mutkan kautta löysimme campingin, mikä oli vielä n. klo 22.30 auki. Paikkana Starigrad Paklenica. Söimme vielä illallisen ja painuimme pehkuihin. Ostimme hiukan nettiaikaa, 4,5 €/h. Aika kallista. Tämä maa muuten on aika kallis verrattuna naapurimaihin.
17.7.2010
Aamulla normiaamutoimet ja matkaan.
Kuumahan reissullamme on ollut koko ajan ja sen tiimoilta ajattelimme suunnistaa rannalle, missä edes hiukan olisi tuulenvirettä. Löysimme parin tunnin ajomatkan päästä, saarelta nimeltään Pag, ISON leirintäalueen. Bongasimme leirintäalueen eteläkärjestä kuuman ja potentiaalisen leirintäpaikan aivan rannan tuntumasta. Kuvia:
Telttapaikka tuollaisessa paikassa olisi hiukan haastavaa. Matkailuautossa on puolensa. Päätimme, että voisimme viettää tuossa paikassa pari päivää, kun kerran tuulenvirekin auttoi kuumuuden kestämisessä. Koiratkin nauttivat mereen pulahtelusta ja tuulesta. Camping Simuni oli kuin pieni kaupunki, missä muutama tuhat ihmistä käyttivät paikan ravintoloita ja kauppoja kuten oikeassakin kaupungissa. Kustannustaso oli vielä hiukan korkeampi kuin normikaupassa, tottakai.
Alueella oli ILMAINEN langaton nettiyhteys. Pointsit paikalle. Sähköäkin saimme lopulta (rantapaikkojen normaalit sähköpaikat olivat varattuja) melkein vieressämme olleesta, käytöstä poistetusta, kojusta, minkä yksi pistorasia toimi. Sähköpaikkoja katsastaessa yksi loikkani hieman epäonnistui ja karahdin kiville: tuloksena syvä haava vasemmassa sääressä ja verenvuoto, joka ei meinannut lakata lainkaan. Kuvassa pidän haavaa kiinni ja koitin tyrehdyttää vuotoa. Parin tunnin päästä veri ei enää vuotanut. Mustelmaa odottellessa.
18.7.2010
Heräsimme aamulla ulkona kuuluneisiin ääniin ja totesimme ulos astuessamme, että rannalla kävi aivan tolkuton tuuli. Hiekka pöllyytti paikkoja ja tavaroita lenteli. Päätimme lyhentää oloaikaamme tässä paikassa. Saimme pienen taistelun jälkeen tavarat talliin ja eikun menoks.
Suuntasimme luoteeseen kohti Rovinjia, missä olimme käyneet aiemminkin, kolme vuotta sitten Milano – Venetsia – Rovinj –reissullamme.
Reittivalintamme eivät oikein natsanneet ja matkamme kesti muutaman tunnin pitempään. No, tulipahan kokeiltua kapeiden kaupunkikatujen tunnelma matkailuautollamme. En suosittele, ainakaan ruuhka-aikaan.
Tunnelma kiristyi, mutta pääsimme loppupeleissä kuitenkin perille isohkolle leirintäalueelle. Täällä taas oli sähkö kortilla, kun paikkamme vieressä oleva sähkökaappi oli täynnä pistokkeita, eikä yhtään vapaata paikkaa johdollemme. Emme jaksaneet valittaa asiasta enää sunnuntaina, eikä meillä akuuttia sähkön tarvetta ollutkaan, paitsi ehkä jääkaapille, mutta se hoituu kätsysti kyllä kaasullakin.
Kevyt ruokailu ja nukkumaan.
19.7.2010
Yöllä oli miellyttävän viileää ja uni maistui makoisalta. Aamulla vielä mietimme lähdemmekö jatkamaan matkaa vai vietämmekö toisen päivän tässä paikassa. Päätimme jäädä ja se oli ihan hyvä valinta. Aamiainen venähti puolille päivin. Iltapäivällä suuntasimme rannalle koiria uittamaan.
Keräsimme koirakolmikolla jälleen katseita :) . Hauskaa oli muillakin kuin koirillamme.
Uintireissun jälkeen paikallinen sähkömies viritteli lisää sähköpaikkoja ja saimme helpotusta energiapulaamme (läppäriin ja jääkaappiin virtaa).
Koiratouhujen jälkeen menimme polkupyörillämme rantaa pitkin Rovinjin keskustaan syömään ja tsekkaamaan, onko paikka muuttunut kolmessa vuodessa. Rantareitti oli hiukan hidas (45 min), koska se kierteli tietenkin rantaviivaa ja muitakin ihmisiä oli liikkeellä tungokseksi asti (niin kuin tähän aikaan tietenkin on). Kaupungin yleisilme oli hiukan siistiytynyt, mutta tunnelma oli edelleen lämmin ja rento. Suosittelen lämpimästi Kroatiassa reissaaville. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paluumatkalla pyöräilimme isompia teitä pitkin ja matka taittui n. 20 minuutissa (6,6 km). Koirat olivat nukkuneet hyvin reissumme aikana ja karvaturrien iloksi käväisimme vielä iltauinnilla virkistäytymässä.
Huomenna lähdemme täältä kohti Sloveniaa. Saa käyttää pitkästä aikaa euroja, juhuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti