maanantai 24. joulukuuta 2007


Hyvää joulua ja mukavaa uutta vuotta toivoo koko Villilän poppoo!

maanantai 17. joulukuuta 2007

toistoja

Systemaattinen harjoittelu aloitettu nyt. Viime viikolla otettiin ma-harjoittelun lisäksi perjantaina yksi reenikerta ja sattumalta sunnuntaina oli navetalla tilaa ja kävimme ottamassa pari toistoa äkkiseltään ohikulkeissamme. Heti alkaa helpottamaan. Jatkakaamme samaan tahtiin.

Ransusta sen verran, että nyt elämme pitkästä aikaa taas kohtuullisen vaivalloista aikaa. Pissalääke ei tunnu tehoavan ja rauhattomuutta on ilmassa. Joku luupiikki siellä pistelee taas (ehkä?).

tiistai 11. joulukuuta 2007

virkistävä agilitytreeni

Reenasimme Nokialla agia ja kyllä se agility on vaan mukavaa. Sili oli yllättävän mukavasti mukana hommissa. Hommaa vielä riittää, varsinkin jos vertaa Taru-siskoon. Vanhat "ongelmat" eivät olleet korjaantuneet itsestään tauon aikana. Ihme juttu *silmänisku*. Silin kuski, Nina, vähän väsähti reenin aikana ja se vaikutti ohjauksen tarkkuuteen loppuvaiheessa.

Ehdottomasti pitää panostaa toistojen määrään ja kaivaa jostain harjoitusaika navetalle loppuviikosta. Pelkkä yksi kerta riittää vain vanhan kertaamiseen eikä potentiaalista edistymistä vaan synny tällä tahdilla. Navetta on törkeän täynnä. Lepakkovuoroja on... aamu-/päivävuoro voisi olla kiva - työnkuva mahdollistaa sen, joten pistetään harkintaan.

Nellin kanssa otin yhden radan (koulutin tällä kertaa) ja on se vaan niin helppoa hommaa kokeneen koiran kanssa. Saman draivin kun saisin päälle kisoissa, niin hyvä tulee.

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Nelli on kummallinen

Täydennän päivän tarinointia.

Nelli on ollut tänään kummallinen. Se seuraa kuin hai laivaa ja rauhoittuu vain jos me ihmiset olemme paikallamme. Tulee mieleen Ransun "oireet". Nellillä nyt tällaista on ollut aiemminkin, mutta silloin on ukkonen tai muuten vain stressaava keli ulkona (märkää ja tuulta). Tänään on ollut tyyntä ja viime päiviin verrattuna kiva keli. Noh... seurataan tilannetta.

tauko paikallaan

Häämatka on takana ja kohtuullisen pitkä tauko agilitystä ja muustakin on takana. Kieltämättä tauko tuli tarpeeseen. Mukava ottaa etäisyyttä ja kerätä motivaatiota jatkoa varten. Tauko oli tosin kennelyskäkierteen vuoksi tavoiteltua pitempi.

Harjoittelu tulevaa kevättä varten aloitetaan nyt. Parannetaan harjoituksen laatua Silin osalta ja jos vaikka saisi ympättyä toisen harjoituskerran viikolle hiomista varten niin sitten olisin tyytyväinen. Tietyillä osa-alueilla olemme jämähtäneet paikalleen, mutta onneksi sentään tiedostamme sen. Huomenna on reenit. Muutaman viikon tauko näkynee niin kuskissa ja koirassa. Pohjalta on hyvä ponnistaa.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

voihan kennelyskä

Nellillä alkoi aiemmin viikolla kennelyskä. Tautia on ollut aika paljon liikkeellä ja ekaa kertaa arpa osui perheemme koirakoihin. Tuleekin rutkasti reenitaukoja Nellille, kun yritetään ensin toipua tästä ja loppukuusta perheen ihmiset lähtee lomareissulle pariksi viikoksi. Koiruudet jäävät hyvään hoitoon omaan kotiin.

Silillä "juoksu" jatkuu. Ransun ei kuule enää mitään... ei edes "syömään" kutsua. Kaippa se on uskottava, että Ransu tulee vanhaksi. Aluksi luulimme, että Ransulla on vain valikoiva kuulo :)

tiistai 30. lokakuuta 2007

Silin 2. juoksu

Silin toinen juoksu alkoi tänään... Juoksun väli on siis reilut 9 kk, tarkemmin 281 päivää.

Silillä alkoi juoksu

Silillä alkoi sitten se kauan kaivattu juoksu. Merkit sen tulosta on nähty jo vaikka kuinka kauan, mutta ekat havainnot löytyi vasta tänä aamuna. Eilen Sili tarjoili peräpäätään talouden tollereille ja Ransu asiasta hieman innostui osoittaen mielenkiintoa vauhdikkaalla hännänheilutuksella.

Jos nyt vähän vetäisi yhteen edellisen päivityksen jälkeistä aikaa, niin lyhyesti: agilityä on reenattu, tassuja kuivailtu ja on tuossa syyskuussa saatu Silin kanssa ensimmäinen tulos agilitykisoistakin.

Reeniä kaivataan Silin kanssa vielä vielä rutkasti, mutta eipä tässä mitään superhoppua ole. Nyt on panostettu maanantaireeneissä havaittuihin puutteisiin ja niitä vähän reenattu omalla ajalla täsmäreenauksella. Uskomatonta, miten muutama viikolla tehty toisto voi vaikuttaa niin paljon ratareeneihin. Uusia korjauskohteita löytyi taas tukuittain. Pitäisi vielä pistää muistiin oikein paperille, mitä pitää harjoitella. Oppia ikä kaikki.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Piirinmestaruuskisat 2007

Menneenä viikonloppuna oli agilitys Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisat Nokialla. Nellin kanssa osallistuimme kekkereihin. Päivän aikana oli kaksi rataa, agilityrata ja hyppyrata. Ekalta agilityradalta saimme nollan kohtuullisella ohjauksella. Ei mitään sankaritekoja, ihan peruskauraa. Toisella hyppyradalla (joka oli helppo) Nellille tuli kepeillä hama. Nelli jätti kepit kesken (?!!??). Sitä ei ole tapahtunut vuosiin. Videoltakaan ei selvinnyt, teinkö jotain ihmeellistä kepeillä. Ei tekemiseni ole ennenkään häirinnyt kepeillä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jäi taas se tuplanolla tekemättä. Järjestäjät onnistuivat sössimään kahden radan yhteistuloksen laskennan. Koitin tuloslistoja katsoessa siitä ystävällisesti ilmoittaa toimihenkilölle, mutta sain kylmän vastaanoton. En jaksanut siitä kiukutella, kun kärkikolmikot pysyivät muuttumattomina (ainakin maxeissa). Myöhemmin muutkin sen huomasivat ja jotain pientä sanaharkkaa oli ilmassa. No, se siitä.

Myöhemmin virallisten kisojen jälkeen oli joukkuemestaruuksien vuoro. Kaikki neljä "Tamskin Toivot" -joukkueen jäsentä (Soile & Tinka, Lotta & Ella, Pekka & Minni ja Tero & Nelli) tekivät hyvää jälkeä. Minni ja Ella tekivät vitoset radalta (muurin palikka ja rima). Muille tuli pari nollaa. Kivaa oli ja on se joukkuekisan tunnelma erilainen kuin yksilökisoissa. Itsekin tulee skarpattua enemmän, kun ei tee suoritusta vain omaksi ilokseen/harmikseen. Kerrankin tuli tehtyä rata siten, miten sen olin päättänyt mennä. Vaikka väkisin. Otin muutaman takaaleikkauksen saadakseni Nellin taipumaan nopeammin hyppyjen päältä. Lisää samanlaisia reeneissä, niin Nellikin tottuu niihin eikä vauhti kärsi liikaa. Nyt meni mielestäni todella hyvin. Omaa ajoitusta pitää reenata.

Ransu oli eilen selkärangan ja muiden nivelten kuvauksessa ja löydöt olivat odotettuja isommat. Lannenikamat 6 ja 7 olivat luutuneet melkein yhteen ja 5-6 olivat silloittumassa. Kintereet näyttivät puhtailta. Lisälöydöksiä tuli kaulanikamissa, missä kaulan keskivaihella oli luupiikki. Ransulla on varmasti kipuja ja otimme kipulääkereseptin. Kuvauksen jälkeen Ransu oli aika kärsivän tuntuinen. Ilmeisesti asentoihin kääntely ja erinäiset pistokset vaikuttivat illemmallakin. Tänä aamuna Ransu oli aika herkällä tuulella ja katsotaan nyt mitä jatkossa seuraa. Saamme viettää rauhallista ja stressitöntä elämää Ransun kanssa jatkossa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

välillä taas aurinkoisempaa

Nellin kanssa viimeisteltiin piirinmestaruuskuvioita reeneissä ja tavoitteena kisata viikonloppuna samalla temmolla kuin harjoituksissakin. Ylenmääräinen varmistelu saa jäädä nyt historiaan. Nelli on niin mukava kaveri reeneissä (ja muutenkin).

Ekan ryhmän aluksi Nina otti Silin kanssa pätkän rataa kisanomaisesti ja se meni hyvin. Kontaktit olivat hyviä ja kepit menivät loistavasti vaikka olivat osana rataa. Kanaverkko oli paikallaan ensimmäisten keppien välissä, mutta tällä kertaa Sili ei epäröinyt aloitusta vaan otti nopeasti ja tiukasti ekat keppivälit. Lisäksi teki ne loppuun asti. Sen puolesta ei mitään pysyvää vahinkoa viikonlopun kisoissa tullut. Keinua emme kokeilleet. A-este meni hyvin. Puomilla Sili aavistuksen verran epäröi ylösmenossa, joten puomi ja keinu mennee vielä koiralla sekaisin. Enemmän toistoa vaan niin hyvä tulee.

Nina veti toisenkin ryhmän ja otin Silin kanssa odotteluharjoituksia ensin kauempana agilitykenttää ja luontevasti lähestyen muutaman metrin päähän. Mitään isompia "kohtauksia" ei päässyt sattumaan. Pientä äännähtelyä oli, kun tulimme katselemaan miten muut koirat menee. Radan lähituntumassa touhuttiin kaikenmoista (pääasiassa sivullemenoa ja istu-maahan -kuvioita). Samalla huomasin, että Sili ei maahanmenossaan enää tullut kohti odottamaan, vaan pysyi ihan paikallaan parin metrin päässä. En tiedä johtuiko se siitä, että agilitykenttä oli sen takana ja Sili välillä kurkisteli sinne varmistaakseen että tekeekö siellä kukaan mitään.

Silin juoksua odotellessa. Peräpää kiinnostaa niin Siliä itseään kuin vähän Ransuakin. Iltaruokaa syödessä Sili kävi kesken syönnin tarkastamassa "paikkojansa" keittiön pöydän alla. Katsotaan ja ihmetellään.

maanantai 3. syyskuuta 2007

Ylöjärvellä kisaamassa / Silin ekat kisat

Edelliseen viestiin piti vielä lisätä se, että olin Jari Harjun koulutuksessa viikko sitten sunnuntaina. Nyt ymmärrän, mikä ero on harrastelijoiden ja kisaajien toiminnassa. Harjoituksissa oikeasti hiottiin suoritusta vauhdikkaaksi eikä pidetty "ihan hyvä"-linjaa. Jalat olivat kipeänä ja oikeasti ylitin mukavuusrajan omassa tekemisessäni. Tuntui hyvältä. Nellikin piti reenistä kuin hullu puurosta. Olemme "pidätelleet" Nellin menoa kaikki nämä vuodet. Eiköhän se koira osaa jo esteet, joten lisätään sitä vauhtia. Aikalailla palasin tavalliseksi kuolevaiseksi, mitä tulee omaan osaamiseen ja fyysiseen suorituskykyyn. Koiran kisavauhti on niin monen tekijän summa. Heikoin lenkki määrittelee vauhdin. Tietty tyyli pitää olla niin selkärangassa, ettei koiralle jää epäselväksi mitä pitää tehdä. Oma kankea olemukseni pitää saada norjaksi, että mahdollisuuksia kehittymiseen olisi enemmän.

Nyt viikonloppuna en saanut kisoissa itsestäni oikein mitään irti. Yksi nolla kolmesta startista on ihan kohtuullinen, mutta haettavissa olisi ollut 3/3. Ärsyttävintä on se, että vaikka himmailin ja varmistelin niin homma meni metsään. Reeneissä teen juttuja, mutta niiden toteuttaminen kisassa on itselleni äärettömän vaikeaa. Siinä mielessä tässä on pitkä tie vielä kuljettavana.

Takaisin viikonlopun kisoihin. Eka rata = "kankinolla". Kikkailua ja varmistelua. Olin kisan neljäs... palkintopalli jä 0,6 sekunnin päähän. Toinen kisa = katastrofi. Olin ihan ulalla ja mistään ei tullut mitään. Ärsyttävää. Kolmas rata = ihan kiva. Ei ollut ihan sitä mitä teen reeneissä. Toiseksi viimeiselle esteelle valitsin väärän linjan ja Nelli ajautui "ansaan" eli väärälle esteelle. Oma tyhmyys ärsyttää myös :).

Sili otti ekat kisatuntumat sunnuntaina. Tiedossa oli kaksi kisaa. Viisaasti leikkasimme lauantaina Silin kynnet ja onnistuimme yhden etutassun kynnen leikkaamaan liian lyhyeksi. Verta tuli niin pirusti, mutta sunnuntaiksi se näytti tervehtyneen. Arvatkaapa, aukesiko kynsi kesken ekan radan ? No tottamooses. Se taisi aueta alkusuoran keinulla ja Sili pomppasi keinulta pois. Loppurata meni hienosti, vaikka hylsy tulikin kepeiltä. Nina iloitsi keppien alkuosan menosta niin paljon, että kehui yltiöpäisesti ennen keppien loppua. Viimeistä väliä Sili oli jo menossa, mutta palasi takaisin palkintoa odottamaan. Rataohjauksessa kuski ja koira olivat hyviä ja mitään muuta ihmeellistä ei sattunut. Kisasta jäi hyvä maku suuhun.

Toinen startti oli aika huono. Ykkösluokan radaksi oli harvinainen kikkailurata putkiansoineen ja tiukkoine käännöksineen. Silin ja meidän kokemattomuuteemme homma kaatui. Ensiksi eksyin lämmittelyreissulla Soppeenharjun metsiin. Juoksin ajantajun kadottua Silin kanssa täysiä kisapaikalle (kun löysin tutun polun) ja onneksi ehdin juuri ennen rataantutustumisen alkua paikalle. Tyhmänä en siinä odotellessani ottanut harjoitteluesteitä enkä aktivoinut Siliä millään tavalla. Pisteenä i:n päälle Silin kynsi aukesi ilmeisesti kepeillä ja keinulle tultaessa verivana vain jäi laudalle. Älkää hirttäkö. Olemme oikeasti vastuuntuntoisia koiranomistajia, nyt vain kävi näin :( . Nina sai Silin menemään keinun oikeaoppisesti läpi, mutta muuten meno oli aika kiemurtelua. Itse kisapaikalla harmitti vietävästi, mutta videolta katsottuna ei se niin kamalaa ollutkaan. Paitsi se, että tuomari kiinnosti kesken radan enemmän kuin itse suoritus. Hassu veikko tuo Sili.

Kisauran aloitus oli vähän liian aikaisin, ottaen huomioon koiran taidot ja varmuuden itse ohjaamisessa. Omissa kisarutiineissakin on vielä opettelemista. Kokemus oli raskas myös Silille, yllättävän hiljainen se oli loppupäivän.

Nyt jatketaan reenausta ja varsinkin ratareenausta. Lisäksi koitetaan karistaa Silille mahdollisesti tulleet traumat. Varsinkin keinuun pitää kiinnittää huomiota. Silillä on kokemusta ainoastaan Tamskin helikopterikeinusta, joten toivottavasti traumat rajoittuvat vain Ylökk:n keinuun :)

Näillä eväille eteenpäin ja pohjalta on hyvä ponnistaa.

keskiviikko 29. elokuuta 2007

syksy tulee

Ransun selästä löytyi luupiikkejä jo vuoden vanhasta sisäelinten röntgenkuvasta. Eli vaivaa on ollut jo pitkään. Tarkempi kuvaus parin viikon päästä paljastaa, mitä lannenikamiin oikein kuuluu. Toivotaan ja katsellaan. Tällä hetkellä Ransu syö pissalääkkeitä ja se vaiva on helpottanut.

Nelli kävi viikonloppuna tekemässä pari rataa Orivedellä. Ekan radan vedin minä ja kiireessä höselsin Nellin kanssa yhden riman alas (toiseksi viimeinen). Toisen radan veti Nina ja tuloksena hylky. Nollasaldoa kasvatellaan sitten ensi lauantaina Ylöjärven kisoissa. Hubaa tiedossa kolmen startin verran.

Hubasta puheenollen - Sili starttaa ekoihin kisoihinsa niin ikään Ylöjärvellä, sunnuntaina. Nina koittaa miltä bc:n kanssa meno maistuu kisoissa. Tulostavoitteena paljon vauhtia ja jos tulos tulee, niin hieno homma. Viime hetket olemme painineet Silin keppiongelman kanssa. Epätoivo pujahti hetkeksi puseroon, mutta hätä keinot keksii. Ongelmana siis keppien aloitus. Ekaan väliin menee hienosti, mutta paluu kepeille tapahtuu vasta kolmannesta välistä. Liikaa vauhtia siis. Teimme kanaverkosta ohjaimen, joka pakottaa koiran menemään toisesta välistä. Sili aluksi ihmetteli, mutta otimme koiran naruun ja toistimme kohtaa uudelleen ja uudelleen. Loppupeleissä Sili hiffasi mistä on kyse ja toivoa on paremmasta. Tänään on tarkoitus jatkaa toistoja. Tänään on myös normaali harjoituskerta, missä emme ota keppejä tälläkään kertaa. Muista esteitä kylläkin.

Syksy tuli vauhdilla ja märkää on = ei kivaa.

torstai 23. elokuuta 2007

niksauttajalla

Tiistaina kokeilimme Silin kanssa agilityä eteläpuistossa omassa koulutusryhmässämme ja meno oli nopeampaa kuin aikaisemmin. Johtuneeko siitä, että tällä kertaa Nina ohjasi kokonaisia radanpätkiä ja Sili tajusi, mistä on oikein kyse. Tällä kertaa on enemmän opettelemistä kuskilla kuin koiralla. Kivan näköistähän meno oli (meni ainakin sinnepäin) ja saammekin jatkossa harjoitella oman ohjaamisen ajoitusta uudelleen. Puomi meni nopeammin kuin koskaan ja kontaktit eivät vieläkään muodostuneet ongelmaksi. Palkan asettaja (minä) oli välillä vähän myöhässä alastulolla, mutta muuten meni kivasti. Lisäsimme häiriötekijöitä kentälle (tuomarin korvikkeena toimi Pekka) ja Sili ei ollut huomaavinaankaan häntä kiireen keskellä.

Tiistaina oli myös Ransun viimeinen aktiivinen agilityreenikerta.

Keskiviikkona Piira tutkiskeli koiramme ja Ransun vaivojen syykin taisi selvitä. Ransun seitsemästä lannenikamasta nrot 5-7 (peräpäässä) ovat joko luutumassa yhteen tai siellä on jokin luupiikki. Seuraavaksi pitää kuvauttaa ranka ja katsoa mitä siellä on. Selän vaivat vaikuttavat hermoston toimintaan ja esim. virtsavaivat voivat johtua siitä (kilpirauhasarvot muuten olivat labratulosten mukaan OK). Agilitykielto tuli nyt ja jatkossakaan ei kannata koiraa rasittaa moisella. Uiminen ja kevyt ravaaminen ovat jatkossa ohjelmassa. Itse asiassa kaikilta koirilta löytyi pientä jumia. Nellin lanne oli jämähtänyt vähän vinoon. Se saatiin hoidolla suoristettua. Ravilenkkiä pehmeällä alustalla on koirille tiedossa. Jos tästä vaikka oma lenkkeilyharrastus taas ottaisi tulta alleen. Silin jumiutumiset etupäässä ovat tulleet todennäköisesti törmäilyistä Nellin kanssa. Sili vähän kiusaa Nelliä, juosten vapaana ollessaan suoraan sitä päin. Aiemmin (alle 1 v.) enemmän, mutta nykyäänkin satunnaisesti. Olemme pyrkineet keskeyttäneet ärsyttävän tavan, mutta aina sitä vaan ei ehdi.

maanantai 20. elokuuta 2007

Silin kanssa agia

Illalla kävimme Silin kanssa, puolentoista viikon tauon jälkeen, tutustumassa agilityn saloihin navetalla. Hypyt ja ohjaus radalla menee suorastaan hyvin, mutta ne kepit ei ihan nappiin menneet. Tauko teki jälleen tehtävänsä. Sili rupesi taas oikomaan ja teki keppejä ihan miten sattuu. Näytti siltä ettei sillä ollut hajuakaan, mitä pitäisi tehdä. Aloitukset menivät oikeaan väliin vauhdilla, mutta järki loppui siihen. Lopulta otimme kepit 6 sarjassa ja Silistä huomasi, että lamppu jälleen syttyi päässä ja saimme mukavia toistoja aikaiseksi. Jätimme onnistuneet suoritukset päähän muhimaan ja loppuviikosta kokeillaan uudestaan.

Puomin kontakti menee pelottavan hyvin ja eiköhän me saada se jotenkin vielä pilattua. Navetan hempulaa keinua Sili vierasti ja sitä mentiin aluksi hitaasti, mutta lopulta Sili halusi mennä sitä uudelleen ja uudelleen. Vauhtia kontaktiesteille tullee(?) jatkossa vielä enemmän, mutta keskitytään vielä siihen tarkkuuteen.

sunnuntai 19. elokuuta 2007

viikonlopun agia

Nyt on lauantain ja sunnuntain agilitykisat käyty tarpomassa Nellin kanssa läpi ja nollia tuli kaksi. Molemmat hyppyradoilta. Agilityratojen saldona oli vitonen ja hylkäys. Molempien ratojen virheet tulivat kontaktin jälkeisistä esteistä.

Lauantaina A-esteen alastulosta olisi pitänyt kääntyä vähän vinoon hyppyesteelle, mutta Nelli jatkoi matkaansa suoraan ja sain käännettyä koiran vasta kun Nelli oli jo esteen ohittanut ja tapitti meikäläistä hypyn toiselta puolelta. Sain kierrätettyä Nellin takaisin esteen oikealle puolelle ja jatkoimme siitä matkaa maaliin asti.

Sunnuntain hylky tuli taas puomin jälkeiseltä esteeltä. Kun olisi pitänyt jatkaa matkaa suoraan(!) muurille, niin Nelli päätti kääntyä kainaloni alta hyppyesteelle.

Tiedämpähän, mitä seuraavissa reeneissä harjoitellaan :) . Hyppyradat olivat hyviä, varsinkin sunnuntain päättänyt rata oli mukavan tuntuinen. Pari käännöstä meni vähän varmistellessa (rata oli kiemurainen) ja niissä hävisimme hiukan muille. Viides sija taitaa olla pitkästä aikaa paras sijoitus ja seuraavana viikonloppuna jatketaan taas kisarumbaa.

Ransun tilanne on aika stabiili. Silin korvat ovat kunnossa. Keskiviikkona on sitten koirien fysioterapia. Mielenkiinnolla odotan, mitä hänellä on koiristamme sanottavaa.

torstai 16. elokuuta 2007

Lekuria ja kavereita

Tänään käytiin Ransun kanssa vaihteeksi lekurilla ihan paikanpäällä (kesän mittaan kun lekuriin ollaan oltu yhteyksissä lähinnä puhelimitse). Ransu oli oikein reipas, kotona ilmenevästä rauhattomuudesta ei ollut taas merkkiäkään...

Otettiin jälleen verikoe, tällä kertaa kilpirauhasarvojen testaamiseksi. Eli lääkäri epäili tollereilla jokseenkin yleistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikkei siihen varsinaisesti virtsankarkailu liitykään. Toinen vaihtoehto on, että Ransulla on selkäkipuja tai -vaivoja, jolloin esim. jokin painaa hermoon, joka säätelee virtsanpidätystä. Myös Ransun mahdolliset kiputilat voisivat johtua selästä. Keskiviikkona ollaan menossa eläinfysioterapeutille, jolta toivottavasti saadaan tuohon hieman apua ja vastauksia. Toisaalta kyse voi olla vain yksinkertaisesti siitä, että joskus myös kastroiduille uroksille tulee virtsanpidätysongelmia; tuo vaiva on ihan lääkittävissä. Seuraavaksi siis odotellaan kilpparitestien tuloksia ennen seuraavia toimenpiteitä.

Illalla koirat saivat kunnolla kavereita, kun silin sisko Taru, täti Myytti sekä muuten vaan kaveri Kosmo tulivat kyläilemään illaksi. Taru ja Sili ovat välillä innostuneet painimaan, ja Myytti on välillä toiminut "poliisina" välissä. On se hyvä, että on edes yksi koira (Myytti), jota Sili tosissaan kunnioittaa. Kun Myytti ilmestyy kahta metriä lähemmäksi, Sili luimistelee ja maastoutuu, kääntää katseensa pois, ja selvästikin toivoo olevansa näkymätön :-)

Silin korva näyttää jo paljon paremmalta, eli pari kertaa päivässä tapahtuvat toimenpiteet (korvien putsaus ja korvatippojen laitto) ovat siis epämiellyttävyydestään huolimatta tehneet tehtävänsä... Tottuupahan Sili ainakin korvien putsausoperaatioihin. Toivottavasti ei kuitenkaan kauheat traumat jää...

lisään vielä, että Ransu painoi eläinlääkärin puntarin mukaan 20,7 kg. Painoa on tullut ihan mukavasti lisää. Ja kaikki on lihasta :)

tiistai 14. elokuuta 2007

Ransun tilanne jatkuu

Tänään saimme Ransun pissanäytteen tulokset. Ph oli normaali ja mitään ihmeellistä ei testeissä näkynyt. Tällä hetkellä tilanne on se, että veri- ja virtsa-arvot ovat normaalit ja mitään vikaa ei ole.

Ransun tilanne oikeasti on huolestuttava. Ransu on ollut henkisesti pingoittunut kuin venytetty kuminauha. Jokainen ääni tai herääminen puoliunesta aiheuttaa pelonsekaisen kimeän haukauhduksen ja Ransu tulee makailemaan syliin tai tärisemään jalkoihin. Paikallaan kaveri ei osaa olla vaan pyytää jatkuvasti makailemaan terassille. Myös toistuvaa nopeaa läähätystä on jatkuvasti - joka tosin saattaa johtua säätilastakin. Tilanne vaikuttaa samantapaiselta kuin tasan vuosi sitten. Poikkeuksena tuosta, ettei tällä kertaa ole oksentelua. Silloin myös oli erilaisia vaivoja yms. Torstaina jatkamme tutkiskelua lääkärillä ja katsotaan mitä tutkitaan seuraavaksi.

Silin korvat reagoivat korvahoitoon heti ja näyttää siltä, että ne paranevat nopeasti. Kaksi kertaa päivässä joutuu Siliä rassaamaan hoitotoimenpiteillä.

Nelli on "normaali" :). Paitsi nyt kun on ukkosta ilmassa, niin Nelli jättää iltalenkin aina väliin.

maanantai 13. elokuuta 2007

agilityä urakalla & Silin korva

Parina viikonloppuna olemme olleet Nellin kanssa "nollajahdissa" agilitykisoissa, mutta menestys on ollut kohtuullisen laihaa. Toissaviikonlopun kisoista ei jäänyt käsiin kuin pelkkää manailua ja hampaiden kiristystä, mutta eilen sunnuntaina näytti hieman valoisammalta. Kolmelta radalta saimme kokoon yhden nollan ja pari vitosrataa. Toisen kisan "vitonen" tuli puomin ylösmenolta ,joka on meille harvinaista, joten en koe sitä (ainakaan vielä) ongelmaksi. Toisella radalla vauhti oli edelleen hyvää, mutta osasin sössiä kuviot toiseksiviimeisellä esteellä lahjakkaasti. Jäin suunnitellun reitin aikana Nellin taakse ja pari takaaleikkausta meni suorastaan loistavasti, mutta viimeisellä meikäläisellä loppui taito ja lukituin sen esteen eteen, jonka Nellin olisi ollut tarkoituksena ylittää. Ruoskin itseäni loppuillan tuosta möhläyksestä.

Viimeisestä seitsemästä startista on tullu tulokseksi 1 nolla ja nippu vitosia, joten ei tämä nyt ihan katastrofaalisesti ole mennyt, mutta olisi voinut mennä paremminkin.

Sili taas oli viime viikolla ekaa kertaa sellaisissa agilityharkoissa, missä itse emme olleet kouluttajina - on ihan virkistävää olla vaihteesta pelkästään rivikoulutettavana. Otin Silin kanssa pari ratapätkää, jotka menivät kivasti ja lopuksi otin meidän ongelmatapauksen eli kepit. Eka suoritus meni kepeillä hienosti ja päätin (kerrankin) olla ottamatta toista kertaa, etten pilaa hyvää fiilistä. Viikonloppuna kävimme navetalla erikseen keppejä kikkailemassa ja hyvä tahti jatkui sielläkin. Keskellä rataa olevassa keppisuorituksessa on vielä hiomista, mutta eiköhän se siitä.

Sunnuntaina heräsimme aamulla siihen, että Sili ravisteli päätään jatkuvasti. Tarkistimme korvat ja huomasimme vasemmassa korvassa (Silin näkökulmasta) punoitusta. Näytti siltä, että korvassa olisi hyönteisen purema tai jokin tikku olisi osunut lenkillä korvan sisälle. Aamulla korva vaivasi ja Sili oli aika vaisu. Korvan putsauksen jälkeen Sili normalisoitui ja kaveri oli virkeästi mukana agilitykisareissulla. Päivän aikana korvasta erittyi runsaasti tummaa likaa ja päätimme tänään käydä näyttämässä korvaa lääkärillä.
Lääkärin tuomio oli korvatulehdus ja saimme siihen kortisonikuurin. Toivotaan että korva paranee nopeasti ja ei jatku toistuvana. Silin korvat ovat olleet tähän asti todella puhtaat ja mitään merkkiä vaivasta emme ole aiemmin havainneet. Tämän kuun agilitydebyytti jää todennäköisesti toteutumatta kortisonin varoajan ollessa seitsemän päivää (dopingsäännöt). Harmittaa hiukan.

Ransusta vielä sen verran, että sen tilanne on hieman huolestuttava. Pissavaivat ei ota helpottuakseen pysyvästi. Jotkut päivät menee hyvin ja joinakin päivinä saa käydä 2h välein ulkona helpotusta hakemassa. Pidätysvaikeuksia on ja parina viime päivänä Ransu seuraa ja makailee pelkästään sylissä/jaloissa. Epäilen, että sillä on jotain kipuja. Tänään veimme pissanäytteen tutkittavaksi. Toivotaan, että siellä näkyisi jotain poikkeavia arvoja, että tiedetään missä vaivaa voisi olla. Tähän mennessä veriarvot ovat olleet normaalit ja pissanäytteen Ph oli muistaakseni yli 8. Happamoitamme pissaa syöttämällä säännöllisesti salmiakkia.

vielä lisään, että Sili painoi lääkärin mittalaitteen mukaan 16,9 kg.

tiistai 7. elokuuta 2007

sivuston muutos

Moro, sivusto on muuttanut palvelimelta toiselle ja samalla sain inspiraation tehdä tästä enemmän blogimaisen.
Uusi osoite on siis http://villila.bogsa.com. Ehkä helpompi käyttöliittymä saa meidät kirjoittamaan useammin tarinaa nähtäville (kunhan saan tämän viimeisteltyä).

tiistai 12. kesäkuuta 2007

kuvia

moro,
kiireinen alkuvuosi vaihtuu kiireiseen loppuvuoteen.
Tässä nyt kuitenkin kuvia, ettei aivan kuihdu tämä päivitysrumba

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Nellin kanssa kisaamassa

Sunnuntaina aloitimme tämän vuoden kisarupeaman Nellin kanssa. Ohjaan kevään ajan Nelliä ja katsotaan saisinko nollat arvokisoihin kasaan. Kisat olivat Hämeenkyrössä maneesissa.
Nelli teki pari kivaa rataa. Molemmilla (agility ja hyppy) tuli yksi rima alas. Hieman jälkikäteen jäi jossitelvan varaa meikäläisen ohjaamisessa kun koira ei kestä vielä meikäläisen "vedätystä" tiukoissa paikoissa. Kisaaminen on nautintoa Nellin kanssa. Vauhtia ja intoa riittää. Hyvät fiilikset jäivät ja pitääkin kalenteriin suunnitella kevään kisat.

BTW: olemme muuttaneet uuteen osoitteeseen.
Villilänniemi 12 A 1
33300 Tampere

torstai 25. tammikuuta 2007

keskiviikko 24. tammikuuta 2007

Sili 1 vee

Sili täyttää tänään vuoden! Kylläpä aika on mennyt nopeasti...

Juhlakalu juhlii synttäreitään perhepiirissä remontin keskellä :-)

tiistai 23. tammikuuta 2007

Juoksua ja remontointia

Eilen meidän pikkutytöstä tuli vähän isompi tyttö, kun Silillä alkoi ensimmäinen juoksu. Jo viime viikon lopulla ajateltiin, että kyllä se kohta on pakko tulla, kun ruoka ei maistanut ei sitten millään. Sili oli myös selvästi päättänyt, että koska hän on kohta 1-vuotias, hän ei enää syö penturuokaa. Pentunappulat eivät enää kelvanneet edes nameina. Siispä Sili vaihtoikin Nellin ja Ransun nappuloihin, eli nyt koko konkkaronkka syö "aikuisten ruokaa". Nyt ihan viime päivinä ennen Silistä löytyikin ihan uusi leikkivaihde, ja nyt jopa Nelli on innostunut leikkimään Silin kanssa (eipä siinä mennytkään kuin n. vuosi ;-). Ransu ei ole toistaiseksi juuri mitenkään reagoinut Silin juoksuun.

Mitähän muuta kaikkea on tapahtunut sitten viime päivityksen? Uusi vuosi meni Sililtä vallan mallikkaasti (ei tainnut edes huomata, että jotain tapahtui), Nellikin melko mallikkasti selviytyi lähinnä sängynalla oleskellen.

Viime aikoina (vuoden vaihteen jälkeen) kaikki liikenevä vapaa-aika mitä töiltä, agilitykoulutttamiselta, yhdistystoiminnalta jne. jää, menee nyt remonttityömaalla. Eli olemme tässä lähiviikkoina muuttamassa vastarannalle Villilänniemeen. Meikäläinen (=Nina) siellä onkin jo asustellut n. 10 vuotta elämästään aiemmin, eli muutamme Teron kanssa mun vanhempien asuntoon Pyhäjärven rannalle. Neliöitä tulee n. 30 lisää, eli onpa koirillakin enemmän tilaa juosta... Jossakin siinä remontin tiimellyksessä tuli mieleen remonttiaiheinen kysymys:

Mikä seuraavista on kätevä remontoinnissa?
a) Nelliruuna
b) Ransuori
c) Silikoni?

Silin kanssa on otettu epäsäännöllisen säännöllisesti agilitytreenejä, ihan nopeasti näyttää tyttö oppivan. Lisäksi tokoa vielä epäsäännöllisemmin. Nyt kun nuo remonttihommat saadaan ohi, niin sitten alkaa systemaattisempi treenaus (olkoon tämä ainoa uudenvuodenlupaukseni), niin agilityn kuin tokonkin saralla.