lauantai 30. lokakuuta 2010

BARF, 2. päivä

Aamu:

Kanakasvis-MIX:
Kukin koira sai n. 100-150 g

Ilta:
Kanansiipiä kullekin 180-230g

Mahat näyttää kestävän hyvin.

torstai 28. lokakuuta 2010

BARF alkoi

Tänään, 28.10, on ensimmäinen kokonainen BARF-päivä ja näillä jatketaan. Aamu aloitettiin kevyesti kanakasvis-MIXillä (http://www.barffi.net/sisalto.php?item_id=17), ettei suolisto järkyty.

Aamulla:
Nelli: n. 130 g
Sili: n. 160 g
Witzi: n. 190 g

Illalla:
Kanansiipiä
Nelli: 70 g
Sili: 80 g
Witzi: 88 g

Luuliha-MIX:
Nelli: 85 g
Sili: 110 g
Witzi: 135 g

Witzi hieman närppii ruokaansa. Se on ollut sillä tapana, kun jotain uutta ruokaa on tarjolla.

On tässä ruokavaliossa oppimista.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Witzi 1 v.

Meidän pikkukaverimme, Witzi (Tronic Chilina x Rising Sun Spot at narrow lane) , täytti 9.10.2010 kokonaisen vuoden.

2010-10-10 14.48.24

maanantai 27. syyskuuta 2010

RIMAn kisoissa sää suosii.

Mahtava aurinkoinen keli ja hieno tunnelma. Hallissa muuten on todella
hyvä hiekka-alusta.

torstai 22. heinäkuuta 2010

20.7.2010 Bled 1/2

Aamulla klo 10 maissa jätimme Rovinjin ja Kroatian, jatkaaksemme matkaa Sloveniaan – takaisin EU-alueelle.

20072010219

Matkalla Blediin piipahdimme Skocjanin luolastossa, maailman suurimmassa maanalaisessa kanjonissa. Kiersimme 1,6 kilometrin reitin englanninkielisen opastuksen johdattamana kosteissa tippukiviluolastoissa. Itse kanjoni oli n. 300 metriä pitkä, 60 metriä leveä ja 100 metriä korkea tila, missä Reka-joki kulki jylhästi. Reitti kulti 100-170 metriä maan pinnan alapuollla. Tämä UNESCOn maailmanperintökohde on maineensa veroinen ja vierailun arvoinen paikka. Kuva reitin päätepisteestä.

20072010220

Skocjanista jatkoimma Blediin. Bled (perustettu vuonna 1004) on kaupunki paikallisesti isohkon järven rannalla ja järvessä on Slovenian ainoa saari. Saarella on Barokkikirkko, joka on erottuu saaren muodoista selvähkösti.

20072010225

Leiriydyimme Camping Blediin ja saimme ihan kohtuullisen reunapaikan matkailuautollemme. Leirintäalue oli hyvä, esim. fasiliteetit olivat hyvät ja leirintäpaikat selkeästi eroteltavissa. Virittelimme normaalisetin pystyyn ja asetuimme kodiksi.

20072010226

Saapumispäivänä tutustuimme lähimaastoihin ja uitimme koiria järvessä. Sää oli mitä mainioin. Grillailimme ja nautiskelimme keleistä. Viileää ja tuulenvirettä, namnam.

Alueella oli langaton nettiyhteys, tosin signaali oli heikohko ja mm. blogin päivitys ei onnistunut ollenkaan. Ilmeisesti verkossa oli jotain rajoituksia, mitä siellä voi tehdä. Tsekissäkin voi ennakkotietojen mukaan olla samanlaisia probleemia esim. Youtuben kanssa. Facebook toimi ihan kohtuullisesti. Langaton verkko on nykyaikaiselle leirintäalueella ihan ehdoton palvelu. Läppäreiden näyttöjen kajastus melkein jokaisessa majapaikassa kertoo asian oleellisuuden.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

16.-19.7.2010, vihdoinkin sähköä ja aikaa kirjoitella

No niin. Nyt on taas sähköä ja aikaa kirjoitella. Olemme siirtyneet Kroatiaan ja viettäneet täällä kolme päivää.

16.7.2010


Edellisestä paikasta suuntasimme Plitviceen, mikä on aivan satumainen paikka. Kuvia olen nähnyt alueesta vaikka kuinka paljon, mutta on se itse nähtävä oikein luonnossa. Kiersimme paikkaa koirien kanssa 4-5 tuntia ja ohessa muutama kuva matkan varrelta.

Paikkaa kierrellessä unohtuivat pölyiset ja pomppuiset moottoritiet. Mieli lepäsi. Turisteja oli paikalla runsaahkosti. Iltaa kohden väki väheni ja näkymät parani. Koiriamme hiukan ihmeteltiin. Nämä meidän vesipedot onneksi halusivat vain pulikoimaan veteen ja vastaan tulleet ihmiset eivät koiruuksia houkutelleet. Loppuvaiheessa törmäsimme lyhyesti salskeaan nuoreen Andorralaiseen mieheen, jolla oli itselläänkin bordercollie. Harmittavasti juttu jäi vähän kesken, kun alue oli sulkeutumassa.

Koska Plitvicessä meni sen verran pitkään, majoituksen etsintä tuotti hieman vaikeuksia. Muutaman mutkan kautta löysimme campingin, mikä oli vielä n. klo 22.30 auki. Paikkana Starigrad Paklenica. Söimme vielä illallisen ja painuimme pehkuihin. Ostimme hiukan nettiaikaa, 4,5 €/h. Aika kallista. Tämä maa muuten on aika kallis verrattuna naapurimaihin.

17.7.2010


Aamulla normiaamutoimet ja matkaan.

Kuumahan reissullamme on ollut koko ajan ja sen tiimoilta ajattelimme suunnistaa rannalle, missä edes hiukan olisi tuulenvirettä. Löysimme parin tunnin ajomatkan päästä, saarelta nimeltään Pag, ISON leirintäalueen. Bongasimme leirintäalueen eteläkärjestä kuuman ja potentiaalisen leirintäpaikan aivan rannan tuntumasta. Kuvia:

blog-simuni1 blog-simuni2 blog-simuni3 blog-simuni4 blog-simuni5 17072010216

Telttapaikka tuollaisessa paikassa olisi hiukan haastavaa. Matkailuautossa on puolensa. Päätimme, että voisimme viettää tuossa paikassa pari päivää, kun kerran tuulenvirekin auttoi kuumuuden kestämisessä. Koiratkin nauttivat mereen pulahtelusta ja tuulesta. Camping Simuni oli kuin pieni kaupunki, missä muutama tuhat ihmistä käyttivät paikan ravintoloita ja kauppoja kuten oikeassakin kaupungissa. Kustannustaso oli vielä hiukan korkeampi kuin normikaupassa, tottakai.

Alueella oli ILMAINEN langaton nettiyhteys. Pointsit paikalle. Sähköäkin saimme lopulta (rantapaikkojen normaalit sähköpaikat olivat varattuja) melkein vieressämme olleesta, käytöstä poistetusta, kojusta, minkä yksi pistorasia toimi. Sähköpaikkoja katsastaessa yksi loikkani hieman epäonnistui ja karahdin kiville: tuloksena syvä haava vasemmassa sääressä ja verenvuoto, joka ei meinannut lakata lainkaan. Kuvassa pidän haavaa kiinni ja koitin tyrehdyttää vuotoa. Parin tunnin päästä veri ei enää vuotanut. Mustelmaa odottellessa.

18.7.2010


Heräsimme aamulla ulkona kuuluneisiin ääniin ja totesimme ulos astuessamme, että rannalla kävi aivan tolkuton tuuli. Hiekka pöllyytti paikkoja ja tavaroita lenteli. Päätimme lyhentää oloaikaamme tässä paikassa. Saimme pienen taistelun jälkeen tavarat talliin ja eikun menoks.

Suuntasimme luoteeseen kohti Rovinjia, missä olimme käyneet aiemminkin, kolme vuotta sitten Milano – Venetsia – Rovinj –reissullamme.

blog-pag1

Reittivalintamme eivät oikein natsanneet ja matkamme kesti muutaman tunnin pitempään. No, tulipahan kokeiltua kapeiden kaupunkikatujen tunnelma matkailuautollamme. En suosittele, ainakaan ruuhka-aikaan.

Tunnelma kiristyi, mutta pääsimme loppupeleissä kuitenkin perille isohkolle leirintäalueelle. Täällä taas oli sähkö kortilla, kun paikkamme vieressä oleva sähkökaappi oli täynnä pistokkeita, eikä yhtään vapaata paikkaa johdollemme. Emme jaksaneet valittaa asiasta enää sunnuntaina, eikä meillä akuuttia sähkön tarvetta ollutkaan, paitsi ehkä jääkaapille, mutta se hoituu kätsysti kyllä kaasullakin.

Kevyt ruokailu ja nukkumaan.

19.7.2010


Yöllä oli miellyttävän viileää ja uni maistui makoisalta. Aamulla vielä mietimme lähdemmekö jatkamaan matkaa vai vietämmekö toisen päivän tässä paikassa. Päätimme jäädä ja se oli ihan hyvä valinta. Aamiainen venähti puolille päivin. Iltapäivällä suuntasimme rannalle koiria uittamaan.

rovinj 009 rovinj 016 rovinj 035 rovinj 041 rovinj 047

Keräsimme koirakolmikolla jälleen katseita :) . Hauskaa oli muillakin kuin koirillamme.

Uintireissun jälkeen paikallinen sähkömies viritteli lisää sähköpaikkoja ja saimme helpotusta energiapulaamme (läppäriin ja jääkaappiin virtaa).

Koiratouhujen jälkeen menimme polkupyörillämme rantaa pitkin Rovinjin keskustaan syömään ja tsekkaamaan, onko paikka muuttunut kolmessa vuodessa. Rantareitti oli hiukan hidas (45 min), koska se kierteli tietenkin rantaviivaa ja muitakin ihmisiä oli liikkeellä tungokseksi asti (niin kuin tähän aikaan tietenkin on). Kaupungin yleisilme oli hiukan siistiytynyt, mutta tunnelma oli edelleen lämmin ja rento. Suosittelen lämpimästi Kroatiassa reissaaville. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paluumatkalla pyöräilimme isompia teitä pitkin ja matka taittui n. 20 minuutissa (6,6 km). Koirat olivat nukkuneet hyvin reissumme aikana ja karvaturrien iloksi käväisimme vielä iltauinnilla virkistäytymässä.

Huomenna lähdemme täältä kohti Sloveniaa. Saa käyttää pitkästä aikaa euroja, juhuu.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

19.7.2010 Rovinj 2/2

Yöllä oli miellyttävän viileää ja uni maistui makoisalta. Aamulla vielä mietimme lähdemmekö jatkamaan matkaa vai vietämmekö toisen päivän tässä paikassa. Päätimme jäädä ja se oli ihan hyvä valinta. Aamiainen venähti puolille päivin. Iltapäivällä suuntasimme rannalle uittamaan koiria.

rovinj 009 rovinj 016 rovinj 035 rovinj 041 rovinj 047

Keräsimme koirakolmikolla jälleen katseita :) . Hauskaa oli muillakin kuin koirillamme.

Uintireissun jälkeen paikallinen sähkömies viritteli lisää sähköpaikkoja ja saimme helpotusta energiapulaamme (läppäriin ja jääkaappiin virtaa).

Koiratouhujen jälkeen menimme polkupyörillämme rantaa pitkin Rovinjin keskustaan syömään ja tsekkaamaan, onko paikka muuttunut kolmessa vuodessa. Rantareitti oli hiukan hidas (45 min), koska se kierteli tietenkin rantaviivaa ja muitakin ihmisiä oli liikkeellä tungokseksi asti (niin kuin tähän aikaan tietenkin on). Kaupungin yleisilme oli hiukan siistiytynyt, mutta tunnelma oli edelleen lämmin ja rento. Suosittelen lämpimästi Kroatiassa reissaaville. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paluumatkalla pyöräilimme isompia teitä pitkin ja matka taittui n. 20 minuutissa (6,6 km). Koirat olivat nukkuneet hyvin reissumme aikana ja karvaturrien iloksi käväisimme vielä iltauinnilla virkistäytymässä.

Huomenna lähdemme täältä kohti Sloveniaa. Saa käyttää pitkästä aikaa euroja, juhuu.

18.7.2010 Rovinj 1/2

Heräsimme aamulla ulkona kuuluneisiin ääniin ja totesimme ulos astuessamme, että rannalla kävi aivan tolkuton tuuli. Hiekka pöllyytti paikkoja ja tavaroita lenteli. Päätimme lyhentää oloaikaamme tässä paikassa. Saimme pienen taistelun jälkeen tavarat talliin ja eikun menoks.

Suuntasimme luoteeseen kohti Rovinjia, missä olimme käyneet aiemminkin, kolme vuotta sitten Milano – Venetsia – Rovinj –reissullamme.

blog-pag1

Reittivalintamme eivät oikein natsanneet ja matkamme kesti muutaman tunnin pitempään. No, tulipahan kokeiltua kapeiden kaupunkikatujen tunnelma matkailuautollamme. En suosittele, ainakaan ruuhka-aikaan.

Tunnelma kiristyi, mutta pääsimme loppupeleissä kuitenkin perille isohkolle leirintäalueelle. Täällä taas oli sähkö kortilla, kun paikkamme vieressä oleva sähkökaappi oli täynnä pistokkeita, eikä yhtään vapaata paikkaa johdollemme. Emme jaksaneet valittaa asiasta enää sunnuntaina, eikä meillä akuuttia sähkön tarvetta ollutkaan, paitsi ehkä jääkaapille, mutta sen jäähdytys hoituu kätsysti kaasullakin.

Kevyt ruokailu ja nukkumaan.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

17.7.2010 Simuni

Aamulla normiaamutoimet ja matkaan.

Kuumahan reissullamme on ollut koko ajan ja sen tiimoilta ajattelimme suunnistaa rannalle, missä edes hiukan olisi tuulenvirettä. Löysimme parin tunnin ajomatkan päästä, saarelta nimeltään Pag, ISON leirintäalueen. Bongasimme leirintäalueen eteläkärjestä kuuman ja potentiaalisen leirintäpaikan aivan rannan tuntumasta. Kuvia:

blog-simuni1 blog-simuni2 blog-simuni3 blog-simuni4 blog-simuni5 17072010216

Telttapaikka tuollaisessa paikassa olisi hiukan haastavaa. Matkailuautossa on puolensa. Päätimme, että voisimme viettää tuossa paikassa pari päivää, kun kerran tuulenvirekin auttoi kuumuuden kestämisessä. Koiratkin nauttivat mereen pulahtelusta ja tuulesta. Camping Simuni oli kuin pieni kaupunki, missä muutama tuhat ihmistä käyttivät paikan ravintoloita ja kauppoja kuten oikeassakin kaupungissa. Kustannustaso oli vielä hiukan korkeampi kuin normikaupassa, tottakai.

Alueella oli ILMAINEN langaton nettiyhteys. Pointsit paikalle. Sähköäkin saimme lopulta (rantapaikkojen normaalit sähköpaikat olivat varattuja) melkein vieressämme olleesta, käytöstä poistetusta, kojusta, minkä yksi pistorasia toimi. Sähköpaikkoja katsastaessa yksi loikkani hieman epäonnistui ja karahdin kiville: tuloksena syvä haava vasemmassa sääressä ja verenvuoto, joka ei meinannut lakata lainkaan. Kuvassa pidän haavaa kiinni ja koitin tyrehdyttää vuotoa. Parin tunnin päästä veri ei enää vuotanut. Mustelmaa odottellessa.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

16.7.2010 Plitvice

Edellisestä paikasta suuntasimme Plitviceen, mikä on aivan satumainen paikka. Kuvia olen nähnyt alueesta vaikka kuinka paljon, mutta on se itse nähtävä oikein luonnossa. Kiersimme paikkaa koirien kanssa 4-5 tuntia ja ohessa muutama kuva matkan varrelta.

blog-plitvice1 blog-plitvice2 blog-plitvice3 blog-plitvice4 blog-plitvice5 blog-plitvice6

Paikkaa kierrellessä unohtuivat pölyiset ja pomppuiset moottoritiet. Mieli lepäsi. Turisteja oli paikalla runsaahkosti. Iltaa kohden väki väheni ja näkymät parani. Koiriamme hiukan ihmeteltiin. Nämä meidän vesipedot onneksi halusivat vain pulikoimaan veteen ja vastaan tulleet ihmiset eivät koiruuksia houkutelleet. Loppuvaiheessa törmäsimme lyhyesti salskeaan nuoreen Andorralaiseen mieheen, jolla oli itselläänkin bordercollie. Harmittavasti juttu jäi vähän kesken, kun alue oli sulkeutumassa.

Koska Plitvicessä meni sen verran pitkään, majoituksen etsintä tuotti hieman vaikeuksia. Muutaman mutkan kautta löysimme campingin, mikä oli vielä n. klo 22.30 auki. Paikkana Starigrad Paklenica. Söimme vielä illallisen ja painuimme pehkuihin. Ostimme hiukan nettiaikaa, 4,5 €/h. Aika kallista. Tämä maa muuten on aika kallis verrattuna naapurimaihin.