Tuossa pari viikkoa sitten olimme Ransun kanssa luonnetestissä. Pisteitä kertyi 190. Mitään sen suurempia yllätyksiä ei koiran luonteesta löytänyt, mutta tulipahan ulkopuolisenkin silmin vahvistettua Ransun luonteenpiirteet. Etukäteen mielenkiintoisimmat vaiheet olivat kelkan ihmettely ja miten Ransu reagoi laukauksiin. Kelkkaa aluksi hieman ihmeteltiin ja lopuksi huomattiin ettei se nyt sitten niin kummallinen olekaan. Paukut taas olivat myös iloinen yllätys. Ransu siinä ja alkoi kuikuilemaan, että mistäs ne saaliit sitten mennään hakemaan :). Lisää luonnetestistä myöhemmin videoiden kera. Tuon videoinnin kanssa muuten kävi sillain vanhanaikaisesti. Viime viikonlopun agilitykisat tuli sitten allekirjoittaneen huolimattomuudesta johtuen nauhoitettua osaksi luonnetestin päälle. Sillälailla.
Agilityrintamalta sen verran päivitystä, että meillä on nyt sitten talviharjoitteluvuoro Valkeakoskella eräässä maneesissa. Tamsk sai hankittua lämmitetyn (n. +5 astetta) maneesin talveksi agilityä varten. Kertamaksu nousi mutta mitäpä siitä. Saapahan nyt taas harjoitella ja mikäs sielä harjoitellessa. Pehmeä alusta on mukava niin koiralle kuin ohjaajallekin ja kunto nousee kohisten. Matkanteko maneesille kestää puolisen tuntia. Osa normiryhmästä ei osallistu tähän järjestelyyn ihan käytännön syistä, mutta on meitä ryhmässä sen verran, ettei tarvi ihan kokoaikaa juosta ympäri kenttää.
Viime viikonloppuna oli agilitykisat Riihimäen Kolmiohallissa. Maxi-kolmosia oli paikalle saapunut 54 ja sijoitus sen mukainen. Ransulle yksi vitonen kepeiltä ja harhailun seurauksena plussa-aikaa sen verran, että sijoitus oli 27. Nelli teki pari vitosta ja yliaikaa... sijoitus 35. Lisää dataa harrastusten puolelta.
Tavoitteena kisoissa oli Ransun kanssa saada pitkästä aikaa tulos virallisesta kisasta. Tollerimerstaruuskisojen epävirallinen hyppyrata meni mallikkaasti nollana läpi, mutta muuten ovat kisat menneen vähän niin tai näin. Nyt otin varmanpäälle ja lönköttelimme rataa varmantuntuisesti läpi. Kepeilletulon otin jotenkin kummasti ja sain ohjattua Ransun sen ohi. Mutta loppurata kohtuullisen hyvin ja päivä oli sitä myöten pulkassa. Kun opettelisin ohjaamaan ja en jännittäisi niin paljoa, olisi tuloskin parempi.
Parin viikon päästä on vuoden agilitypäättäjäisviikonloppu (siis meille). Silloin on neljä starttia kahtena päivänä Tampereella ja Kangasalla. Muiden kannattaa jättää ne bortsut sun muut paimenkoirat kotiin ja katsoa kuinka ferrarit kiitää ympäri rataa :). Jollei temppumme onnistu, niin sitten pakenemme maasta pariksi viikoksi marraskuun lopussa ja palaamme joulunalushässäkkään valitsemaan läheisillemme pieniä, mutta sitäkin arvokkaampia tunteella valittuja lahjoja.
tiistai 2. marraskuuta 2004
keskiviikko 13. lokakuuta 2004
agilityä
Viime viikonloppuna kävimme avaamassa talvikauden kisarupeaman Hämeenlinnassa. Tulossaalis nyt ei päätä huimaa, mutta suoritukset muuten lämmittävät mieltä. Lisää tarinaa löytyy harrastuksista.
Navetalla harjoittelimme muutama viikko sitten omin päin ja kokeilin piruuttani kuinka Ransuun saisi kunnon vauhtia. Olisi varmaan pitänyt jättää kokeilematta. Narupallo ja Ransu ei ole mikään kaunis yhdistelmä. Kieltämättä tavoitteeseen päästiin ja sain koiraan vauhtia. Järki vaan jäi sen siliän tien jonnekin. Koira on sen jälkeen kuumennut agilityharkoissa riittävästi. Olen sen jälkeen koittanut ottaa rauhallisemmin, mutta kyllä se höyrypää aina kovan vaihteen löytää radalle mentäessä. Tässä piilee tosin pieni mahdollisuuden siemenkin. Ohjaajalta tarkempaa ohjausta ja lopussa kiitos seisoo. Olen niin tottunut siihen, että Ransu seuraa tarkasti ohjaustani. Kaveri ei ole vahingossakaan mennyt esteelle jollen ole sitä tarkkaan sille ohjannut. Nyt koiruus etsii esteitä ja kokemattomuuteni piikkiin menee moni väärä este. Pitää opetella keskittymään suoritukseen paremmin ja harjoitella enemmän. Helppoa eikö totta.
Harjoitusolosuhteisiin on tiedossa jotain pikku parannusta edelliseen kirjoitukseeni verrattuna. Niistä sitten enemmän kun hommat alkaa varmistua.
Ensi viikonloppuna onkin Novascotiannoutajien mestaruuskisat Tampereella, Niihaman ratsastusmaneesilla. Sinne saapuukin 19 kisaajaa ja pääsemme seuraamaan punaturkkien menoa. Meillä on hieman jäänyt hampaankoloon viime vuoden kisasta... mutta onhan tullut hieman kokemustakin lisää :)
Navetalla harjoittelimme muutama viikko sitten omin päin ja kokeilin piruuttani kuinka Ransuun saisi kunnon vauhtia. Olisi varmaan pitänyt jättää kokeilematta. Narupallo ja Ransu ei ole mikään kaunis yhdistelmä. Kieltämättä tavoitteeseen päästiin ja sain koiraan vauhtia. Järki vaan jäi sen siliän tien jonnekin. Koira on sen jälkeen kuumennut agilityharkoissa riittävästi. Olen sen jälkeen koittanut ottaa rauhallisemmin, mutta kyllä se höyrypää aina kovan vaihteen löytää radalle mentäessä. Tässä piilee tosin pieni mahdollisuuden siemenkin. Ohjaajalta tarkempaa ohjausta ja lopussa kiitos seisoo. Olen niin tottunut siihen, että Ransu seuraa tarkasti ohjaustani. Kaveri ei ole vahingossakaan mennyt esteelle jollen ole sitä tarkkaan sille ohjannut. Nyt koiruus etsii esteitä ja kokemattomuuteni piikkiin menee moni väärä este. Pitää opetella keskittymään suoritukseen paremmin ja harjoitella enemmän. Helppoa eikö totta.
Harjoitusolosuhteisiin on tiedossa jotain pikku parannusta edelliseen kirjoitukseeni verrattuna. Niistä sitten enemmän kun hommat alkaa varmistua.
Ensi viikonloppuna onkin Novascotiannoutajien mestaruuskisat Tampereella, Niihaman ratsastusmaneesilla. Sinne saapuukin 19 kisaajaa ja pääsemme seuraamaan punaturkkien menoa. Meillä on hieman jäänyt hampaankoloon viime vuoden kisasta... mutta onhan tullut hieman kokemustakin lisää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)